Yritänpä vielä listata tähän oman käsitykseni siitä, miksi ihminen sairastuu ja miksi Jumala sallii ihmisen kärsivän:
– 28.2.2013 kirjoitetusta postauksestani
(kertauksena):
– – Sananl. 3:12. jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa niin kuin isä omaa lastaan.
Hepr. 12:7 |
Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. Onko sellaista poikaa, jota isä ei kurittaisi?
Hepr. 12: 9 Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän.
10 Isämme kurittivat meitä vain lyhyttä aikaa varten ja niin kuin heistä näytti hyvältä, mutta Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään. |
– – Jumala salli minun tuntevan kipua ja tuskaa, jotta paremmin ymmärtäisin kärsiviä lähimmäisiäni ja osaisin lohduttaa ja rohkaista heitä,
2. Kor. 1:6 |
Jos me olemme ahdingossa, se koituu teille lohdutukseksi ja pelastukseksi. Jos saamme lohdutusta, myös te rohkaistutte kestämään samoja kärsimyksiä, joita me saamme kokea.
|
– – jotta oivaltaisin, että sekä terveyteni ja sairauteni on täysin Kaikkivaltiaan Jumalan käsissä; omin voimin en pysyisi terveenä vaikka kuinka yrittäisin kuntoilla, paastota, laihduttaa jne….
– Jumala haluaa pysäyttää kiireisen ihmisen: on aika hiljentyä rukouksiin ja Raamattuun, kuunnella Luojansa ääntä, vahvistua uskossa ja toivossa…
– Kun sairastunut paranee, hän osaa olla kiitollinen terveydestään eikä pidä sitä itsestään selvyytenä.
– Joskus sairaus on seurausta ihmisen huonoista elintavoista; tällöin Jumala haluaa osoittaa hänelle tien, jota kulkien pysyä terveempänä, esim. tottelemalla Jumalan antamaa Kymmentä käskyä.
–
Ps. 50:15. Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.”
Joskus on tunnettava ”hätää”, jotta ymmärtää kääntyä Jumalan puoleen. Tässä yhteydessä on tärkeää huomata, että Jumala ei auta ainoastaan kyseisessä akuutissa tilanteessa – vaan – viime kädessä haluaa pelastaa ihmisen koko sielun, johdattaa hänet taivaan Kotiin asti… paikkaan, missä ei enää koskaan tarvitse kärsiä… missä
Ilm. 21:4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”
Tähän aiheeseen sopii mielestäni hyvin Anna-Mari Kaskisen runo, josta lainaus:
Kerran vielä merkityksen saavat
kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat!
Aika kutoo suurta salaisuutta:
kivun kautta Jumala luo uutta.
Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan,
kyyneleetkin puhkeavat kukkaan.
Vaikkei silmä vielä nähdä saata:
tuskakin on toivon kasvumaata.~ Anna-Mari Kaskinen ~